Turvaistuinpoluista tietämättömille – millaisen turvaistuimen lapsi tarvitsee?

Millaisen turvaistuimen lapsi missäkin elämänvaiheessaan tarvitsee? Myyjää ja mallia on monenmoista ja ominaisuuksia lukemattomasti. Lisäksi myyntitekstien oheen on upotettu pituus- ja painorajoja, joiden mukaan oikea istuin pitäisi sitten valita. Entäs kun lapsi kasvaa? Millaiseen uuteen istuimeen tulee varautua?

Vastaavaa asiaa on käsitelty monissa kirjoituksissa, mutta mikäli asia ei ole juuri sinulle tuttu, oheinen kuva selventää, mistä on kyse.Tai selventää johonkin pisteeseen asti, sillä kilot ja sentit vilisevät ristiin rastiin tässäkin. Kuvan on kuitenkin tarkoitus kertoa, millaisia turvaistuimia lapsi tulee alle 150 senttisen aikakautensa varrella tarvitsemaan. Käytännössä polkuja on kaksi riippuen siitä, haluaako laittaa ylimääräisen 100-200 € välimallin istuimen hankintaan vai ei.

”Lapsi matkustaa turvallisimmin selkä menosuuntaan asennetussa turvaistuimessa mahdollisimman pitkään, kuitenkin vähintään nelivuotiaaksi. Asianmukaista turvaistuinta on hyvä käyttää 150 cm pitkäksi asti. Lapselle turvallisin paikka autossa on turvaistuimessa takapenkillä.”

-Liikenneturvan virallinen suositus

Molemmissa poluissa lapsi aloittaa perinteisestä turvakaukalosta. Kaukalo on muista poikkeava kahvamallin istuin, sillä se otetaan aina mukaan ja hentoa pikkuruista pilttiä onkin siinä helppo siirrellä lasta enempiä retuuttamatta.

Kaukalon jälkeen onkin sitten mahdollisuus valita polkunsa, joko ”välimallin” eli ensimmäisen vaiheen turvaistuimen kautta (menee n. 0,5 v – 4 v) vai siirtyykö suoraan toisen vaiheen turvaistuimeen (menee n. 1 – 7 v.) Huomioitavaa on, että tuon ns. välimallin istuimen jälkeen on joka tapauksessa ostettava vielä suurempien rajojen toisen vaiheen turvaistuin, koska lapsi ei voi siirtyä kokonsa vuoksi vielä suoraan turvavyöistuimeen, joka on tämän trilogian tai quadrilogian päättävä teos.

Jokaisen lapsen tulisi siis aloittaa turvaistuintaipaleensa turvakaukalosta. Vaikka osan muistakin istuimista ilmoitetaan käyvän 0 kk alkaen ja monella pituuden sentitkin riittävät minimeihin, on turvakaukalon makaavampi asento vastasyntyneelle usein optimaalisempi rangan kannalta, vaikka mahdollisimman pysty asento onkin paras taas kolariturvallisuuden puolesta. Keitettyä makaronia oleva vauva on myös huomattavasti käytännöllisempää nostaa autosta kaukalossa kuin kaukalosta syliin. Ymmärrät kyllä.

Kaukalosta ei myöskään ole mikään kiire siirtyä seuraaviin istuimiin, vaan kaukaloa voi myös huoletta käyttää, kunnes sen rajoitukset tulevat vastaan. Vauvalla on vauvan mittasuhteet (suhteellisesti suuri osa massasta päässä) ja kaukalo on parempi ratkaisu varsinkin kolmen istuimen polussa, jossa toisen vaiheen turvaistuin edellyttää yleensä jo jonkinasteista istumistaitoa. Isomman istuimen mittoihin täytyy myös olla vartta, jotta ne toimisivat turvallisesti. Mikäli taas valitset neljän istuimen polun, vaihtoa voi suunnitella jo aiemmin. Kuljeta kuitenkin ensimmäiset puoli vuotta pilttiäsi tavan kaukalossa.

Kuvan ylemmässä polussa päätetään tai päädytään käyttämään neljää erityyppistä istuinta. Kaukalosta siirrytään n. 18 kiloiseksi asti käytettävään ensimmäisen vaiheen turvaistuimeen. Monesti nämä ensimmäisen vaiheen turvaistuimet ovat isofixillisiä tai telakkakiinnitteisiä kun toisen vaiheen turvaistuimet ovat pääsääntöisesti turvavyökiinnitteisiä. Tämä johtuu suoraan siitä, että isofix-järjestelmän tekniseksi ylärajaksi on suunniteltu 33 kg yhteispaino (lapsi+istuin+mahd. telakka). Isompi lapsi ei siis enää voi istua isofix-kiinnitteisesti. Istuimet painavat aina kuitenkin, noh, istuimen verran, vaikka valmistajat ovat saaneetkin uutuusmalleissaan hilattua painoa alemmas ja mahdollistavat yhä painavampien lasten isofix-istuimet.

Ainoa selkeä etu kolmen istuimen polkuun nähden on lapsen kulloiseenkin kokoon mahdollisimman sopivaksi suunniteltu istuin (vs. laajat käyttöalueet). Näistä saattaa löytyä myös muita (täysin turhia) ominaisuuksia, joita toisen vaiheen istuimista ei enää löydy; esim. mahdollisuus kääntää istuinta ovelle. Tämä onkin se istuinluokka, jolla ensimmäistä kertaa otetaan helpot rahat pois hölmöiltä ensimmäisen lapsen vanhemmilta. Ellei sitten jo turvakaukalon premium-kankailla sitä tehty.

Isofix-/telakkajärjestelmä turvaistuimessa helpottaa istuinten liikuttelua autosta toiseen, mikäli sellaiselle on arjessa tarvetta. Painoraja lapselle näillä istuimilla on käytännössä mainittu 18 kg (lukuun ottamatta paria hinnakasta poikkeusta) eli huomattavasti vähemmän kuin toisen vaiheen turvaistuimissa (25 kg, 32 kg tai jopa 36 kg). 18 kiloa tulee täyteen yleensä jossain neljän ikävuoden tietämillä.

Tästä ensimmäisen vaiheen luokasta löytyvät myös useimmat jo aiemmin mainitut kääntyvät istuimet. Tosin 180- tai 360-astetta kääntyvällä istuimella et tee yhtään mitään (jollei autosi ole jokin älytön 3-ovinen), sillä istuimen sallittu painoraja (18 kg) tulee vastaan ennen kuin lapsen kasvoja on syytä edes ajatella kääntävänsä eteenpäin. Sivulle 90-astetta kääntyvät istuimet kuulostavat täydellisiltä, mutta yhtä vaivatonta lapsi on köyttää liikkumattomaan istuimeenkin, jos et ole itse liikerajoittunut.

Kuten autoissa muutenkin, hienoista lisäominaisuuksista saa toki maksaa. Meidän perhe omistaa kaksi +10 v. karvalakki-tojotaa, joten emme turvaistuintenkaan lisähienouksista luonnollisesti ymmärrä yhtään mitään.

Kuten jo mainittua, välimallin istuimen jälkeen Passattiin tarvitaan se oikeasti pitkään menevä auton omilla turvavöillä kiinni viriteltävä istuin. Viimeiseen, eli turvavyöistuimeen, ei ole minkäänlainen kiire, sillä siinä kökötetään kasvot eteenpäin ja lapsi on kiinnitettynä auton omalla kolmipistevyöllä, joka ei ole pienen lapsen keholle turvallinen. Pisimpään menevät toisen vaiheen turvaistuimet menevät nykyään jo 36 kiloiseksi asti. Tämä tarkoittaa ikävuosissa jopa 11! Edellyttäen siis ettei naperon pituuskasvu aiheuta sitä, että seuraavaan malliin joudutaan siirtymään.

Toisen vaiheen turvaistuinten maksimi pituus- ja painorajat ovat siirtyneet vuosi vuodelta ylemmäs. Valmistajat eivät turhaan kehitä ja venytä rajoja tässä istuinluokassa, vaan kyse on silkasta turvallisuudesta. Yleisimmin pituusraja näissä asettuu n. 125 cm kohdalle.

Entä mistä tietää, milloin oma lapsi saavuttaa näitä istuinluokkien pituus- ja painorajoja? Vihdoin neuvolan kyttäämistä kasvukäyristä on hyötyä! Sillä lapsen kasvukäyrän perusteella tätä voi arvioida. Ja yksinkertaisesti, jos tiedät olevasi isokokoinen ihminen, lapsesikin tulee olemaan. Erityisesti toisen vaiheen turvaistuimessa kannattaa siis varmistaa 25 kg:n, 32 kg:n ja 36 kg:n istuimen välillä että painoraja riittää sinne koulutaipaleen alkuun saakka!

Tässä kohtaa on myös hyvä pohtia, onko valmis maksamaan helppoudesta yhden istuimen verran ekstraa neljän penkin turvaistuinpolun muodossa. Mikäli esimerkiksi istuinten siirtelytarve autosta toiseen jatkuisi myös toisen vaiheen turvaistuimissa lapsen kasvaessa, saisi pian pieneksi käyvän ensimmäisen vaiheen turvaistuimen rahalla hankittua toisen tällaisen kakkosvaiheen istuimen ja siirtelytarvetta ei olisi lainkaan, kun toisen vaiheen penkki löytyisi suoraan kahdesta autosta. Hmm.

Me ostimme itse Axkidin Envirobaby (tuolloin Modukid Infant) -kaukalon telakoineen sillä ajatuksella, että telakkaan sopisi tulevaisuudessa myös ensimmäisen vaiheen turvaistuin Axkid Modukid Seat (max. 18 kg, poistunut malli). Vaikka koitettiin aiheesta lueskella, ei tämä kahden eri polun ero tuolloin vielä selvinnyt ja olimme siis eksymässä neljän istuimen polulle tahtomattamme. Telakkaan sopivaa turvaistuinta emme sitten koskaan hankkineet, kun tajusimme joutuvamme ostamaan myös toisen vaiheen turvaistuimen tuon välimallin istuimen jälkeen. Päädyimme jatkamaan kaukalon jälkeen Axkidin Minikideillä ja myöhemmin toisella lapsella Wolmaxilla sekä Britaxin MaxWay Plussalla.

Kun lapsi on kasvanut ulos selkä menosuuntaan asennettavasta istuimesta, asentuu takapenkille vielä turvavyöistuin. Sen tärkein tehtävä on varmistaa, että auton oma turvavyö kulkee oikeilla kohdilla lapsen kehoa: olkapään yli, ei kaulan päältä, ja lantion päältä, ei vatsan päältä. Tämä on ratkaisevaa, sillä väärin kulkeva vyö voi aiheuttaa vakavia vammoja onnettomuustilanteessa. Turvavyöistuin ei ole pelkkä koroke (korokkeet helvettiin autosta!), vaan se ohjaa lapsen istuma-asentoa ja vyön linjaa niin, että suojaus toimii kuten on tarkoitettu.

On hyvä muistaa, että istuimen käyttö ei yksin riitä – lapsen tulee istua ryhdikkäästi koko matkan ajan. Jos lapsi nojaa sivulle tai esim. vetää vyön selän taakse, turvavyön suoja heikkenee radikaalisti. Siksi matkustustottumusten opettaminen on yhtä tärkeää kuin oikean istuimen valinta.

Lähtökohtaisesti suosittelen kaikille kolmen istuimen polkua kustannussyistä. Tällöin rahaa jää yhden istuimen verran enemmän sijoittaa se parempiin istuimiin halpamerkkien sijaan. Jos lapsesi mitat kuitenkin kulkevat railakasti plus-käyrillä, kaukalosta ensimmäisen vaiheen istuimeen siirtyminen voi olla perusteltua, jos kaukalo jää nopeasti pieneksi, eikä ranka ole vielä kehittynyt toisen vaiheen istuimen vaatimuksiin, vaikka mitat olisivatkin ok. Eli istua olisi hyvä osata, ellei istuinmalli sitten tarjoa oikeasti kaukalomaista kallistustakin.

Tämän jälkeen pepun alle laitetaan pitkään (ainakin 25 kg / n. 125 cm) menevä selkämenosuuntaan köytettävä istuin tunnetulta valmistajalta, jonka istuinten myynti-ilmoituksissa lukee turvallisuudesta muutakin kuin R125-standardi, i-size tai isofix, jotka eivät vielä lasta kolaritilanteessa vakavilta vammoilta pelasta.

Nenä käännetään kohti tulevaisuutta vasta turvavyöistuimessa, kun toisen vaiheen turvaistuimesta on kasvettu läpi. Jalkatila, koukussa olevat jalat tai lapsen oma tahto eivät riitä perusteeksi kääntyä liian aikaisin.