Aiemmassa kirjoituksessa kerroin pääsyy(llise)n matkaamme pohjoiseen Englantiin sekä siitä aiheutuneet järjestelyt ja näistä seuranneen henkilökohtiasen lentotaitonäytökseni. Tässä tekstissä keskitytään tarinan jatko-osaan eli lomasta nauttimiseen.
Luovittuani Edinburghin kentän syövereistä ulos, koitti seuraava jännitystä aiheuttava tapahtuma: ratti oikealla ja kaista vasemmalla. Ajamista ei tarvinnut onneksi pelätä, vaan kyydissä istumista, kun ohjaamossa hääri kolme päivää paikallista liikennettä opiskelleet puoliso ja käly.
Vain vuokra-autojutut
Vuokra-auton valinta kasvatti jo kotosuomessa harmaita hiuksia. Vaikka itseltäni löytyy vähintäänkin Vatasen jalat, päätettiin, että jos rouva selviää alkuviikon hengissä auton ratissa, on hänen parempi hoitaa koko viikon ajaminen myös silloin, kun elintärkeä kaukalokuljetus on kyydissä. Lisäkuljettaja olisi tuonut myös niin raa’an lisälaskun jo ennestään tyyriiseen reissuun, että päätettiin karsia kuluja tässä kohtaa. Lisättäköön vielä, että vaimo Vatasen käsiin on kyllä täysi luotto hänen kurvailtuaan pakettiautojen puikoissa lähes kymmenen kesän ajan.
Matkablogien perusteella automaattivaihteet olivat ehdoton valinta, koska väärän puoleinen liikenne veisi kaiken käytettävissä olevan aivokapasiteetin. Auto tuli valita kentältä, koska paluu olisi keskellä aamuyötä ja auto pitäisi pystyä palauttamaan mahd. lähelle. Lisäksi turvakaukalon lisääminen varusteluun herätti kysymysmerkkejä, sillä pikkupräntillä oleva teksti ilmoitti, ettei istuimien saatavuutta voitu mahdollisesta varauksesta huolimatta kuitenkaan taata. Tästä syystä raijasin lopulta oman istuimen halki taivaiden. Myös takaluukun vetoisuus kannattaa varmistaa tarkkaan, kun mukana ovat kookkaammat matkarattaat (meillä Britax B-motion 4 plus). Halvimpiin kärryihin kun ei meinaa mahtua kyytiin niin mitään. Nykyautot ovat isoja kaikkialta muualta kuin tavaratilasta.
Kaukaa viisas parempi puolisko lisäsi tietämättäni autoon extra-turvia, kuten mahdollisuuden palauttaa auto tankkaamatta sitä täyteen. Tämä matkalla jo unohdettu etuus ulosmitattiinkin lopulta, kun 05:00 AM Edinburghin lähiöiden tankkausasemia kierrellessä todettiin, ettei turisti saa pumpuilta menovettä. Kenenkään mikään kortti ei käynyt mihinkään automaattiin eikä käteisautomaatteja saati avoimia tiskejä ollut tarjolla. Ainoa toivo, paikallisten pumppuappien käyttäminen, oli ulkomaalaisille tehty mahdottomaksi.
”Are you allrgiht?”
Tyttären kohdalla mietintää aiheutti päivän rytmityksissä onnistuminen. Saapumisaika oli myöhään iltapäivällä ja pitkiä päiväunia ei oltu nukuttu. Napero simahtikin saman tien MG:n takapenkille niin sanotusti aivan liian myöhäisessä vaiheessa päivää, mutta kaikkien yllätykseksi illan unien kanssa ei tullutkaan sen suurempia ongelmia. Seuraavina päivinä olisi kierreltävä siellä ja täällä, ja tunsin ytimissäni, ettei reissailu voinut olla yhtä helppoa kuin kotimaassa. Tai no eihän se herkkua sielläkään ole, kun toinen haluaisi vain leikkiä omia juttujaan.
Seuraavana päivänä suuntasimme paikallisen keksijän tiluksille Cragsideen. Törmäsimme kovin vieraalta tuntuvaan, suureen palvelualttiuteen ja huolenpitoon, joka tuntui suomalaisesta kuin teeskentelyltä. Ensimmäiset päivät ”are you allright”-kohteliaisuudet hämmensivät lähes mykistymiseen saakka. Kartanovierailun ajaksi minulle tarjottiin lantiolle kiinnitettävä varsin pätevän oloinen lapsenkantoteline, jonka maahantuontia aloin vakavasti harkitsemaan. Cragsidessa puitteet olivat kohdillaan, vaikkei lapsille mitään aktiviteetteja ollutkaan. Tämän isomman taaperon kanssa tänne en olisi lähtenyt. Päikkäripaikka löytyi tontin suojaisasta metsiköstä, mutta yhtään pienemmillä pyörillä tännekään ei kyllä olisi ollut asiaa. Järeät matkarattaat kunniaan! Pienen babysitter kierrätyksen kautta pääsin itsekin katselemaan paikkoja paremmin.
Lauantaina vuorossa oli reissun päätarkoitus eli hääjuhla, johon lähdimme puolen päivän tienoilla jättäen tytön ensimmäistä kertaa tädin hoitoon. Missäpä muualla sitä harjoitella kuin ulkomailla vanhempien ollessa jossain naapuripitäjässä. Jostain kumman syystä tytär oli kuin enkeli koko hoitoajan. Juhlapaikalla seuralaiseni päätti yllättäen alkaa löysäämään kielensä kiristyksiä paikallisen alkumaljatarjoilun kautta, joten kesäyön pimeydessä kapeiden kiviaitojen välissä kotiin päin kaasutteli allekirjoittanut.
Rouvaseurue oli kiertänyt alkuviikolla kaksin lähistön tärkeimmät nähtävyydet Alnwickin Potter-linnasta Hardrianuksen valliin ja istunut kahviloissa ja ravintoloissa riittävästi, joten pidimme enimmäkseen airBnB-majaamme ruokailuaikojen tukikohtana, jossa maisteltiin ulkomaan herkkujen lisäksi kassikaupalla kotoa raahattuja ruokia. Tuttuja purkkeja nimittäin löytyi kaksi kappaletta per päivä, jos neiti olisikin päättänyt, ettei brittipiltti ole hänen juttunsa.
Kotiiin vietiin paikallisen marketin tarjontaa tuliaisina. Jostain syystä lentokentän tullitoimitsijat halusivat meidän purkeista tutkia ehdottomasti vain paikallisia tuotteita eikä suomenkielisiä omia eväitä. Turvatarkastuksessa tätä sokkomaistelun tulosta saikin odotella tovin jos toisenkin. Huomionarvoista oli, että Edinburghin päässä check-in:iä ei päässytkään suorittamaan heti paikalle päästyään, vaan typertyneinä odottelimme tunnin tämän avautumista ankeassa aulatilassa, jossa leikkien järjestäminen oli enemmän kuin hankalaa. Porttialueella ylimääräistä aikaa ei sitten tarvinnutkaan juuri kuluttaa. Tämänkin kun taas olisi tiennyt!
Vastaa