Kun toinen lapsemme syntyi ja päätti olla edellistä vaativampi tapaus samaan aikaan, kun esikoisemme aloitteli omaa uhmaikäänsä, katsahdin kahvikuppini työelämään kohdennettua mietelausetta ja totesin nauttineeni kuumat kahvit viime aikoina vain toisessa ympäristössä. Lapsen saaminen ja vauva-/pikkulapsiarki ovat hyvin erilainen maailmansa verrattuna aikaan ennen lapsia. Kaikki asiat tulevat ensimmäisen kanssa uutena ja monesti loput mahdolliset ja mahdottomat kohtaa sitten seuraavien lasten kohdalla.
Paras isäblogi 2025
Isäblogeja on edelleen melko vähäisenlaisesti (johtuisiko otsikon mainitsemasta syystä?), joten ajattelin kantaa korteni tähän löyhään risukasaan ja kertoa miesnäkökulmasta asioista, jotka miehiä voisivat kiinnostaa; tai joiden olisi syytä kiinnostaa. Jaan kirjoituksissa omia hyviä ja vähemmän hyviä kokemuksiani, ohjaan, valistan ja tuomitsen mielestäni vääräuskoisia vailla minkäänlaista aihepiirin professuuria. Pyrin myös kuvaamaan arkea, jotta sinäkin tiedät, mitä odottaa ja mille kaikelle voit jättää kahden viivan myötä hyvästit.
Yritän myös epätoivoisesti saada aikaiseksi joitain postauksia, joihin saisin upotetuksi kaupallista yhteistyötä. Sillä vaikka kirjoittaminen kivaa onkin, niin ei tätä nyt ihan rakkaudesta lajiin kukaan täysjärkinen jaksa tehdä. Ja saahan niistä lapsistakin 18 vuoden ajan satasen kuussa tilille! Siis kaiken muun mahtavuuden lisäksi. Kasvottomana sivustahuutelijana en yritä saavuttaa mitään mielipidevaikuttajan statusta tai päästä keulakuvaksi Pampers-mainoksiin (koska olen Team Libero). Myöskään päälle liimattuja tekopyhiä tuotehehkutuspostauksia et tule löytämään. Jos suoraan suosittelen jotain, suosittelen sitä, koska olen sen itse hyväksi todennut. Samalla kerron myös kolikoiden kääntöpuolista.
Kirjoittajasta
Itse olen 30 vuotta saavuttanut asiantuntijatyöskentelijä, kotona viihtyvä, liikkumaan pyrkivä ja kaikkea mahdollista googlaava perheen neljäs pää (ihmispää). Kolme muuta päätä missään arvojärjestyksettömässä järjestyksessä ovat: vaimoni, 3-vuotias poikani ja reilu 1-vuotias tyttäreni. Ok, tulivat ne jäsenet kuitenkin äänivallan mukaisesti. Päättele itse loput. Kaksikerroksisessa kehrää myös pelkästä rakkaudesta sinne ja tänne kuseksiva kissamme.
Elämme tällä hetkellä keskikokoisessa taajamassa puolen tunnin ajomatkan päässä lähimmästä työpaikka- ja asiointikaupungista. Asumme siis kahdessa tasossa 4h+k noin sadassa neliössä, joista 50 tuntuu hukkuneen jonnekin välipohjaan kerrosten väliin. Haaveilemme rakennuttavamme omakotitalon, mutta muuten emme ole itsetuhoisia. Kuljemme kahdella autolla ja pyöräkärryllä. Poika käy minimimäärällä kunnallisessa varhaiskasvatuksessa sekä seurakunnan päiväkerhossa ammattilaisten ohjauksessa ja tytär on nauttimassa täysin epäammattimaista mutta sitäkin parempaa rakkautta kotona kanssani, kunnes täyttää 2. Poikamme aloitti päiväkodin myös vasta reilu 2,5 vuotiaana ja olemmekin päättäneet hoivata lapsia tuonne pariin vuoteen saakka kotioloissa.
Vietän itse tyttären kanssa perhevapaita vähintään 10 kuukautta. Tämän voimaannuttamana pidän itseäni täysin ylivertaisena isänä, jäädytän pelipaitaani hallin kattoon, kyselen vahanukkea Visulahteen ja odotan tasavallan presidentin myöntämää vuoden äiti -palkintoa. Jos sinä isänä olet tätä pidempään kotosalla, niin ethän ala blogia rustaamaan tai näytän ihan harrastelijalta.
Vastaa