Tässä on vakavasti alettu pohtia kolmatta lasta. Muita itsetuhoisia ajatuksia ei ole. Mitäpä vastuuntuntoinen isä yötä päivää kelaisi, jos ei istuin- ja autokysymyksiä. Nykyaikaiset turvalliset turvaistuimet ovat kookkaita. Korkeutta lukuunottamatta niin leveys kuin syvyyskin aiheuttavat harmaita hiuksia. Käytännössä tila-autoja ja joitain premium-penkillisiä poikkeuksia lukuunottamatta takarivi on autossa 2,5 istuinta leveä. Asian huomaa itsekin, kun keskipenkillä ahdistaa kolmen aikuisen kesken.
”Jos vaihtaa perheautoon, on lopullisesti luovuttanut.”
Lasten istuimien sijoittelussa on pari pääsääntöä: selkä menosuuntaan ja takapenkki. Molemmat takaavat turvallisimman mahdollisimman matkustuksen. Mutta taakse ei kolmea SMS-istuinta mahdu. Ei vaikka yksi olisi kaukalo. Ja vaikka senttien puolesta penkin leveys riittäisi, usein asennusvaatimukset vesittävät koko homman. Lasten istuimet eivät saa tuleutua toisiinsa (tai etupenkkiin). Eli jos yhden istuimen poistaa, muut eivät saa alkaa heilua. Lisäksi istuimet tulee yleensä asentaa keskitetysti istuinpaikalle. Penkin reunaan kiristäminen ei siis käy päinsä. Homma voi onnistua, jos yksi lapsista on jo reilusti vanhempi ja matkustaa turvavyöistuimessa kasvot menosuuntaan. Tällöin leveille selkäosille jää enemmän ilmatilaa.
AI:n näkemys. Istuinasetukset päin mäntyjä!
Miksi minunt pitää tätä ajatella jo kauan ennen kuin kaksi viivaa on testeriin ilmestynyt? Osa meistä ajelee vanhemmalla kalustolla eikä autonvaihto yhtäkkiä ole välttämättä kovin kannattavaa. Autoa vaihtaessa pääsääntöisesti menettää rahaa ja jos haet jotain tiettyä etkä mitä tahansa, voi siedettävän tarjouksen osumista joutua odottamaan. Lisäksi meidän perheen autotilanteessa, jos isompi Avensis päätetään jättää pitoautoksi, siihen olisi tarkoitus tehdä jo nyt investointeja, joiden arvoa ei tulisi saamaan takaisin vuoden päästä myydessä. Pitäisi siis tietää, tehdäkö pientä fiksiä vai jättää tekemättä.
2x SMS + kaukalo
Meillä vanhin tulisi olemaan tulevan kuopuksen kaukaloiässä 5-vuotias ja turvaistuimeen siirtyessä 6-vuotias. Oltaisiin siis hilkulla, siirtyisikö hän turvavyöistuimeen vai menisi SMS. Poika kasvaa kuitenkin omilla miinuskäyrillään eikä ole ikätasoisensa kokoinen. Eli jopa vuosi tai kaksi voitaisiin mennä vielä kolmen SMS-istuimen kokoonpanollakin ilman turvavyöistuimen tuomaa helpotusta.
Koska takapenkille lapset eivät mahdu nykyisin tarjolla olevilla istuimilla, siirtyisi kartturi huutamaan taakse keskipaikalle. Yksi lapsista tulisi upgrademaan itsensä tällöin etupenkille. Isofixejä ei etupenkiltä löydy, joten kaukalo tuskin olisi ratkaisu. Eteen siis jompi kumpi vanhemmista lapsista.
Sitten etupenkille asentamisen sääntöohin. Airbag luonnollisesti pois. Monessa autossa, kuten meidänkin Avensiksessa, istuin tulee asentaa ilman jalkatilaa mahdollisimman kiinni penkin selkänojaan. Tämän lisäksi etuistuin tulee siirtää niin taakse kiskollaan kuin mahdollista ja nostaa täysin pystyyn. Nykyauton keula kun painuu reilusti kasaan ja syliin tuleva kojelauta voi tuhota turvaistuimen lapselle vakavin seurauksin. Tämän jälkeen normaali istuimen asennus ja alakiinnitysvyöt viedään etupenkin kiskon ja lattiapulttauksen välistä kuten takanakin. Jotkut vetävät vielä vyöt ristiin saadakseen paremman tukevuuden.
Sitten kurkistus takapenkille apukuskin taakse. Ja etupenkin erikoissäädön jälkeenhän tilaa tietysti löytyy vähemmän kuin jo nyt istuimien näkökulmasta optimoidun kuskin penkin takaa. Noh, tähänkin rakoon Minkid 2 menee ilman jalkatilaa. Kuskin istuimen taakse taas Modukid Infant -kaukalo mahtuu juuri ja juuri. Eli jos ilman jalkatilaa pärjäillään, niin vuosi päästäisiin eteenpäin tällä yhdistelmällä.
Kolme SMS-istuinta?!
Entäs sitten, kun kuopus jättää kaukalon ja siirtyy myös isojen istuimeen? Istuinasettelut pysyvät suunnilleen samoina. Aikuisen kulkeminen keskipenkille on huomattavan haastavaa, kun reunoilla on isokokoiset istuimet. Ainoa keino on riisua kengät ja hypätä istuimien yli. Ei kovin kätevää.
Toisen takapenkin istuimista voisi vaihtaa kääntyvään ns. välimallin istuimeen, jolloin istuinta ovelle kääntäessä aikuinen mahtuisi pujahtamaan paikalleen. Myöskään alavyöt eivät häiritsisi, sillä välimallin istuin on isofixillä ja tulijalalla paikallaan. Mutta kuinkas paljon nämä kääntyvät istuimet tarvitsevat tilaa syvyyssuunnassa? Jos kuskin tuolin taakse menee lähinnä pienen tilan istuin, miten taakse voisi mahtua runsaasti enemmän tilaa tarvitseva kääntyvä malli?
Kaksi autoa
Kuinka paljon teemme pitkiä reissuja kotikulmien ulkopuolelle koko perheen voimin? Muutaman kerran kesällä ja hyvällä tuurilla kerran talvella. Molempiin mummoloihin on matkaa max. 20 minuuttia. Tähänkin mennessä huvitukset ovat löytyneet hyvinkin läheltä. Keskipenkille tarvitsisi könytä lopulta vain muutamia kertoja, jolloin käännettävän istuimen tarve jäisi aika pieneksi. Tai entä jos lähikohteisiin mentäisiinkin kahdella autolla, jos keskipaikaruljanssi tuntuisi toivottomalta? Jokainen lapsi voisi saada turvallisen takapenkin ja vaihtoehtoiskustannus olisi lähinnä polttoainekulujen tuplaantuminen. Arkikäytössä päivähoitoihin voisi mennä kolme istuinta autoon ripoteltuna.
Auto vaihtoon
Elämä risaiseksi ja helpoksi auton vaihdolla? Voisiko mies parempaa toivoa, kuin todellinen syy vaihtaa autoa! Paitsi, että vaihtoehdot ovat hyvin kortilla. Joissain premium-luokan isoissa autoissa takapenkille on onnistuttu lastaamaan koko katras, mutta oma ideologia ei taivu autoon tuhlaamiseen. Mahdollisesti vanhempi vuosimalli voisi olla vaihtoehto, mutta premiumissa on premiumia myös varaosahinnasto, joka tulee yli 200 tkm jälkeen tutuksi.
Käytännössä ainoaksi selattavaksi segmentiksi jää M: tila-autot. Tässä kohtaa voi monen miehen ja naisenkin suupielet kääntyä kohti maata. Se kaikki mitä autoiltamme haluamme karisee tila-autojen muodossa pois. Jäljelle jäävät vain tila ja kyky liikkua paikasta toiseen. Kuten eräs ystäväni on muotoillut: jos tila-autoon päätyy, on lopullisesti luovuttanut.
Mitä vaihtoehtoja meille M-segmentistä tarjoillaan? VW Tourania, Fordin S- ja B-maxia, Citikan Grand Picassoa, Peugeot 5008 jne. Mikään ei oikein sytytä. Tojotero luonnolisesti katsoo, mitä luotettavaa ja vähävikaista japanilaismerkki tarjoaisi. Verso on juuri niin perheauto kuin olla ja saattaa. Toiseksi vaihtoehdoksi ilmaantuu Prius+. Hybridipioneerin perhepakkaus pistääkin autonvaihtoajatukset taas pyörimään. Entäs jos kuitenkin luovuttaisi lopullisesti?
Vastaa